#BreakFree

Ihminen tottuu asioihin verrattain nopeasti. Sen huomasi hyvin, kun pitkästä aikaa kävin työmatkalla ja olin aivan tohkeissani jo pelkästä lentokenttätunnelmasta. Kokeiltuani eri vaihtoehtoja, samoin huomasin käyneen kuvaamisen suhteen! Olin tottunut tiettyyn tasoon – tai enemmänkin tiettyihin ratkaisuihin, jotka sopivat omiin käyttötarpeisiini kuin nyrkki silmään. Samaan tapaan kuin koronan asettamat rajoitteet, näitä ominaisuuksia opin arvostamaan oikeasti vasta kun käsissäni oli toinen ratkaisu, joka ei palvellutkaan niin hyvin omia käyttötarpeitani. Näistä kirjoitin pitkälle jo edellisessä blogissani, mutta jatkanpa siitä nyt kun kokemusta on kertynyt jo myös hankkimistani korvaavista tötteröistä!

Aiemmin pidemmän polttovälin luontokuvaukseen oli siis kalustona Canon 5D mkIV, jonka nokalla Sigma 120-300mm f2.8- (+ 2x telejatke) sekä Sigma 150-600mm f5-6.3 -obiskat. Kokemuksista siis aiemmassa blogissa. Koettuani valaistumisen, hankin tilalle Olympus OM-D EM-1X ja m.Zuiko 300mm f4- (+2x telejatke) ja m.Zuiko 40-150mm f2.8 -lasit. Rajalaproshopille kuuluu kiitos hienosti järjestyneestä ja ainakin omassa mittakaavassa kohtuu järeänhintaisesta vaihtokaupasta! Seuraavaksi keskityn kokemuksiin tästä uudesta välinesetistä.

---

Ergonomialtaan ja käyttöliittymältään EM-1X on paljon fiksumpi käyttää kuin Canon oli, mutta on mielestäni kumminkin selkeästi huonompi kuin vanha ykkössukupolven EM-1, jota käytän edelleen kakkosrunkonani. Perusteluna tälle kritiikille toimii lähinnä nappuloiden sijoittelu ja erilainen ratkaisu laukaisimen ja etusormen valitsinrullan kanssa. Osin varmasti myös tottumiskysymys, kuten oli osittain tottakai Canonin kohdallakin. Kuitenkin esim. delete-namiskan vieminen – itse asiassa juuri Canonin tapaan – vasempaan reunaan, mikä käytännössä tarkoittaa vasemman käden tarvitsemista ja siirtämistä objektiivilta kuvien poistamiseksi, on mielestäni melko typerä veto. En tiedä miten muut toimivat, mutta ainakin itse koetan poistaa epärelevantit / -onnistuneet kuvat jo kuvatessa. Vastaavasti menu-valikot ovat ehkä hitusen loogisemmassa järjestyksessä kuin vanhassa Olympuksessa! Silti on asioita, mitä ei tahdo pitkäänkään Olympusta käyttänyt heti keksiä, kuten miksi Live ND -toiminto ei ole käytettävissä!? Olympuksen yksi vahva puoli nimittäin on, että kameralla voi kuvata lähes äänettömästi – ja se on ihan oikeasti lähes äänetön toisin kuin Canonin "hiljainen tila". Huono puoli juuri on, että monet asetuksista vaativat jostain syystä tilan, jossa ääni kuuluu, vaikka ääni onkin keinotekoinen kun oikeasti sulkimen edestä liikkuvaa peiliä ei siis edes ole olemassa. Kuvittelin myös Live ND -toiminnon olevan jonkin vastaavan asetuksen takana, kunnes selvisi ettei ko. asetus ole valittavissa kuin manuaali- tai suljinaikaprioriteetti -tiloissa. Kuvaan itse pääasiassa Program- moodilla. No, tämäkin olisi kenties selvinnyt manuskaa lukemalla, mutta se ei oikein sovi dippainssin sielunmaisemaan (kotona tästä tulee jatkuvasti kuittailua).

Asioita, joihin syksyn mittaan on tullut tykästyttyä rajusti, on sekä vaaka- että pystykahvan istuvuus käteen. Edelleen minulla on hihna kiinni kamerassa, mutta etupäässä kameraa on tullut kannettua kädessä. Jopa 300mm PRO -lasin kanssa. Tämä kombo on hämmästyttävän kevyt! Olympus vaihtoi uuden omistajan myötä vastikään takaisin OM System -nimeen, ja täytyy sanoa että slogan "Break Free" (from heavy gear) lunastaa lupauksensa ja Yoshihisa Maitanin vanha "A true system should be compact and have impact" -viisaus toteutuu Olympus -järjestelmässäni täydellisesti. Juuri ketteryys on ollut itselleni kamerajärjestelmän ylivoimaisesti tärkein ominaisuus ja se on vain korostunut viime vuosina.

---

Tässä uusimmassa Olympus -rungossa on myös aivan poikkeuksellisen hienoja ominaisuuksia, joita toki taitaa löytyä jo myös muista uusista saman hintatason järkkäreistä, mutta niistä alla muutama nosto. Esimerkiksi keinoälyn avittama tarkennus ei ole vain periaatteena loistava, vaan myös käyttöliittymästä on hiottu mielestäni poikkeuksellisen loistava! Kuvaaja voi valita useita eri kohteita etsittäväksi, mitä keinoäly yrittää sitten näkymästä tunnistaa. Olen käyttänyt toistaiseksi vain lintu-valintaa, ja se toimii mainiosti varsinkin läheltä tai selkeää taustaa kuten taivasta tai vesistöä vasten. Toimintaperiaate vaatii kärsivällisyyttä kuvaajalta, sillä se ensin tunnistaa kuvasta itsenäisesti että siinä on lintu ja piirtää etsimeen valkean ruudun linnun ympärille. Kun lintu on tunnistettu, voit painaa laukaisimen puoliväliin, jonka jälkeen kamera tarkentaa lintuun ja lopulta linnun silmään. Tarkennuksen tilasta kertoo vihreäksi muuttuva ruutu tarkennetun alueen ympärillä ja kun ruutu supistuu vain silmän ympärille, tiedät sen olevan lukittu linnun silmään.

Ohessa vieläpä melko huonossa valossa kuvattu mallisuoritus Kuusamon metsissä kuvatusta pyystä. Tarkennus on just eikä melkein linnun silmässä. Aiemmilla kameroilla tämmöinen lopputulos olisi vaatinut peikkomaista flaksia. Huono puoli on, että kauempaa kuvatessa ja/tai sekavaa metsätaustaa vasten tarkennus ei tahdo oikein osata vielä tehdä duuniaan, vaan tarkennus on usein totaalisen pielessä. Kikkakutosena silloin puolestaan auttaa Zuikon PRO -sarjan linsseistä tuttu ns. Manual Focus Clutch Ring, jolloin voit lennosta vaihtaa manuaalitarkennukselle, joka tässä yhteydessä on toiminut melko hyvin, kun kyseessä on yleensä poikittaissuunnassa lentävä lintu häiritsevää taustaa vasten. Kantapään kautta oppii tuntemaan välineensä :)

Kaiken kaikkiaan, minusta paras mittari kuvauskaluston valinnan onnistunei-suudelle on oma "innostumiskerroin". Pienen tauon jälkeen olen tykännyt jälleen lähteä erikseen kuvausreissuille aina kun mahdollista, ja kaikki vapaa-aika onkin melkeinpä mennyt kuvatessa. Muutama viikko sitten olin ensin Kuusamossa yksin etätöissä ja kuvaile-massa. Sieltä "filmille" jäivät maakotka, merikotka, poroja (tietysti) sekä useampia pyitä ja tietysti upeita maisemia. Heti perään käytiin Österin isännöimänä tutustumassa Zürichin kulttuuriin ja vuoristomaisemiin.

Näissä kahdessa varsin erilaisessa kohteessa korostui juuri välineistön keveys ja kyllä täytyy sanoa, ettei esimerkiksi tuota aiempaa Canon+Sigma -komboa olisi kuunaan päivänä tullut roudattua Faulhornin huipulle ja takaisin. Olisi gemssit jääneet kuvaamati :D

Käyhän tutkailemassa otoksiani tarkemmin sivuiltani tai Instagram-tililtäni !!