Ilmastopolitiikkaa ei voida enää osaoptimoida!
- Mikko Manner
- 18.11.2018
- 2 min käytetty lukemiseen
Opiskellessa tehtiin myös ilmastostrategia 20-20-20 -tavoitteita vasten. Silloin sain aika hyvän käsityksen siitä, mistä eri virroista Oy Suomi Ab:n päästöt kertyvät. Luvut ovat varmasti eläneet kymmenen vuoden takaa, mutta meillä on edelleen energiaintensiivistä teollisuutta, talvella tönöjen lämmitykseen tarvitaan paukkuja ja mielellään aika toimitusvarmasti, ettei tule kylmä. Lisäksi meillä on pitkät välimatkat, joten liikennettä eri kulkuvälineillä on jonnin verran. Näistä kaikista kertyy paljon päästöjä. Ei maailman mittakaavassa paljon, mutta liikaa kuitenkin, koska päästöjen vähentämiseksi löytyisi helppoja keinoja roppakaupalla.

Ei mene vahvasti. Useimmiten pyrkimykset jäävät kuitenkin osaoptimoinniksi riittävän kokonaiskuvan puuttuessa.
Otetaan esimerkiksi liikenne. Paljon on ollut keskustelua vaikkapa diesel-autojen käyttökielloista ja sähköautoihin siirtymisestä. Kun liikenteen päästöistä teillämme 54% tulee henkilöautoliikenteestä ja 32% tavaraliikenteestä, kukaan ei tunnu puhuvan tavaraliikenteestä. Osta läheltä. Koreasta tilaamalla hinta on alhainen, päästöt korkeat.
Henkilöautoliikenteessä keskustelu on mennyt oudoksi vastakkainasetteluksi, vaikka tekniikoita on tarjolla monia ja niiden pitäisi täydentää toisiaan ja luoda kilpailua myös päästöjen leikkaamiseksi. Uuden sukupolven dieselautot ovat jo hyvin taloudellisia = matalapäästöisiä. Niissä on hiukkassuodattimet. Silti puhutaan hiukkaspäästöistä. Lukuja minulla ei ole, mutta eiköhän esim. nastarenkaiden irrottama katupöly ole kertaluokkaa suurempi ongelma! Biokaasu on hyvä vaihtoehto, jossa muutoin metaania päästävästä jätteestä tehdään polttoainetta. Se on kuitenkin fakta, että kaasustakin tulee CO2-päästöjä samaan tapaan kuin muistakin polttomoottoreista. Myös bensiinikäyttöisten autojen kulutus on pienentynyt reilusti tilavuustehon kasvettua ja siten moottorikokojen pienennyttyä.
Sähköautojen lobbarit ovat ajaneet hyvin asiaansa. Kuitenkin sähköauton hiilijalanjälki on karmea, vaikka sen "polttoaineena" toimisi päästötön vesisähkö. Sillä saat ajella lähes 100 000 km, kunnes päästään hiilijalanjäljessä perinteisen dieselin alle. Vastaavasti kestävästi tuotettu biodieselauto on samalla tasolla vesisähköauton kanssa vertailtaessa hiilijalanjälkeä. Tässä ei huomioida dieselautojen huomattavasti etumatkaa kokoonpanossa eikä toisaalta sähköautojen vielä lapsen kengissä olevaa latausverkostoa ja tarvittavia vahvistuksia sähkönjakeluinfraan. Silti en purematta niele tätäkään, ettäkö biodiesel olisi noin "hyveellinen". Polttomoottorista tulee aina ulos päästöjä, ellei niitä oteta talteen. Nyt vallalla on ajattelu, että jos polttoaine on uusiutuva, ollaan omantunnon kanssa sujut.
Minusta säännöt pitäisivät olla sellaiset, että asetetaan portaittain rajat päästöille riippumatta käyttövoimasta ja nimen omaan myös tuotantoprosessi ja käyttövoiman jakeluketju huomioiden. Kotimaisuutta olisi hyvä suosia! Autoissa varsin vähän hyödynnetty voimavara olisi kotimainen biokaasu. Verotus pitäisi myös yhtenäistää: miksi suosia jotakin tekniikkaa ja sorsia toista?! Tämä pätee koko vallitsevaan keskusteluun.





Kommentit